VÄÄRÄLLÄ LISTALLA – VAI SITTENKIN JUURI OIKEASSA PAIKASSA?

Joskus yksi lause muuttaa suunnitelman. Minun
tapauksessani se kuului: ”Korsossa on monta hyvää valitsijayhdistystä, joiden ehdokkaaksi voi ryhtyä.”

Seurakuntavaaleihin lähteminen ei ollut mikään suuri elämänprojekti. Ajattelin lähteä mukaan, keskustella ja katsoa, löytyykö minulle sopiva paikka.

Kävin keskustelun erään ehdokaslistan yhdyshenkilön kanssa. Asiallinen keskustelu, ei draamaa eikä ovien paiskomista. Taustalla ei kuulunut kirkonkellojen pauhaava kumina.

Sitten tuli loppukaneetti: ”Korsossa on monta hyvää valitsijayhdistystä, joiden ehdokkaaksi voi ryhtyä.”

Ahaa. Viesti oli kohtelias, mutta ymmärrettävä. Älä tule meille. Selvä. En jäänyt seisomaan suljetun oven taakse.

Muutamaa päivää myöhemmin olin ehdolla toisella listalla.

Ja siitä syntyi pieni myrsky vesilasissa.

”Olet väärällä listalla.”

Tulkaa kaikki -listan kanssa keskustelu oli erilainen. Minulle löytyi paikka ja ennen kaikkea tunne siitä, että minut haluttiin mukaan.

Niinpä lähdin.

Sitten alkoivat kommentit. ”Olet väärällä listalla.”
Jotkut olivat hämmästyneitä. Jotkut suorastaan järkyttyneitä.

Minua lähinnä hymyilytti. Sillä mikä tekee listasta oikean tai väärän? Kuka sen päättää? Ja miksi ihmisen pitäisi ylipäätään mahtua yhteen lokeroon?

Minä en mahdu lokeroon

Oma hengellinen taustani on körttiläinen. Siinä minua on aina puhutellut ajatus keskeneräisestä ihmisestä. Ei tarvitse olla valmis. Saa kysyä. Saa epäillä. Saa etsiä. Ehkä siksi ajatus ”väärästä listasta” tuntuu minusta hieman nurinkuriselta.

Jos ihminen saa olla keskeneräinen, eikö hän saa olla myös yllättävä?

Seurakunta ei ole pääsykoe

Minulle hyvä seurakunta on kuin hyvä olohuone. Ovi auki. Valot päällä. Kahvipannu kuumana. Yksi tietää, mitä uskoo. Toinen etsii vielä. Kolmas tuli paikalle, koska kotona oli liian hiljaista.
Kaikille löytyy tuoli.

Seurakunta ei voi olla paikka, jossa ensin tarkistetaan, oletko oikeanlainen ja vasta sitten päästetään sisään.

Kristillisen yhteisön pitäisi olla juuri päinvastainen. Ovi auki ennen vastauksia. Paikka ihmiselle ennen täydellisyyttä.

Ehkä väärä lista onkin oikea paikka

Viime päivinä olen saanut yllättävän paljon huomiota siitä, että olen kuulemma väärällä listalla.

Se on ollut hauskaa. Mutta samalla se on saanut ajattelemaan.

Me ihmiset rakastamme määritelmiä.

Tuo on tuollainen.
Minä olen tällainen.
Tuonne kuuluvat nuo.

Usko ja ihminen eivät kuitenkaan aina suostu siisteihin laatikoihin. Onneksi.
Minä päädyin listalle, jota en alun perin suunnitellut. Mutta siellä minulle sanottiin: tule mukaan.

Minä tulin.

Ja jos joku edelleen ajattelee, että olen väärällä listalla, se on ihan hyvä.

Ehkä oikea paikka ei aina ole se, johon sinut sijoitetaan.

Ehkä oikea paikka on se, jossa sinulle avataan ovi.

Ari Puroaho
Ehdolla seurakuntavaaleissa Korson seurakunnassa
Tulkaa kaikki -ehdokaslista