Sitten aloin katsoa niitä toisin.

Raamatussa numeroilla on usein enemmän merkityksiä kuin miltä ensi silmäyksellä näyttää. Ne toistuvat kertomuksissa, psalmeissa ja muissa Raamatun kirjoissa tavalla, joka on herättänyt tulkitsijoissa ajatuksia sukupolvien ajan.

En väitä, että olisin saanut itselleni vaalinumerot taivaasta. Mutta ehkä numeroihin voi silti pysähtyä. Ehkä joskus kannattaa katsoa tuttua asiaa vähän tarkemmin.

29 – palvele, rakenna ja kanna vastuuta

Numero 29 vie ajatukset erityisesti Jeremian kirjaan. Jeremian luvussa 29 eletään epävarmuuden keskellä. Israelin kansa on joutunut pakkosiirtolaisuuteen. Tulevaisuus näyttää epävarmalta. Silti juuri tässä tilanteessa Jumala kutsuu rakentamaan elämää eteenpäin.

”Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan. Istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmää.”

Ajatus puhuttelee myös seurakuntaa. Seurakunta ei ole vain paikka, jossa katsotaan taaksepäin. Se on yhteisö, joka rakentaa tulevaisuutta.

Palvelee.
Pitää yhteyttä.
Kantaa vastuuta.
Ja katsoo eteenpäin.

Siksi 29 on minulle enemmän kuin vaalinumero. Se muistuttaa siitä, että seurakunnassa ei riitä se, että olemme mukana. Meidän pitäisi myös tehdä, palvella ja rakentaa.

Rakentaa seurakuntaa, jossa ihminen tulee nähdyksi.
Rakentaa yhteisöä, jossa yksinäiselle on paikka.
Rakentaa kirkkoa, joka ei sulkeudu sisäänpäin vaan avaa ovensa.

Ja ennen kaikkea rakentaa sellaista tulevaisuutta, jossa kristillinen usko saa edelleen näkyä, kuulua ja tuntua keskellä ihmisten arkea.

73 – kysy, epäilekin, etsi

Sitten on 73. Seurakuntaneuvoston numeroni.

Jos 29 muistuttaa toiminnasta, 73 vie ajatukset toiseen suuntaan.

Kysy.
Etsi.
Epäilekin.

Usko ei tarkoita sitä, ettei saa kysyä. Päinvastoin. Raamattu on täynnä ihmisiä, jotka kysyvät Jumalalta vaikeita kysymyksiä. Ihmisiä, jotka etsivät. Ihmisiä, jotka epäilevät. Ihmisiä, jotka ovat eksyksissä ja kuitenkin kääntyvät Jumalan puoleen.

Ehkä juuri siksi seurakunnan pitäisi olla paikka, jossa myös epäilijä saa olla. Paikka, jossa ei tarvitse esittää valmista.

Paikka, jossa saa sanoa:

”En ymmärrä.”
”En tiedä.”
”Miksi Jumala sallii tämän?”

Ja silti jäädä.
Etsiä.
Kysyä.
Kulkea yhdessä.

Sillä usko, joka ei kestä kysymyksiä, on kovin hauras usko.

29 ja 73 – kaksi numeroa, yksi kutsu

Kun katson nyt omia vaalinumeroitani, näen niissä kiinnostavan parin.

29 kutsuu rakentamaan.
73 kutsuu etsimään.

Toinen muistuttaa vastuusta ja toinen turvasta. Toinen katsoo seurakunnan yhteiseen tekemiseen. Toinen ihmisen henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalaan.

Ehkä seurakunta tarvitsee molempia.
Tarvitsemme käsiä, jotka rakentavat.
Tarvitsemme sydämiä, jotka etsivät.
Tarvitsemme ihmisiä, jotka uskaltavat kysyä.
Ja tarvitsemme yhteisön, johon voi tulla myös silloin, kun vastauksia ei vielä ole.

Lopulta kyse ei kuitenkaan ole numeroista.

Kyse on ihmisistä.
Kyse on uskosta.
Kyse on toivosta.

Ja ehkä kaikkein tärkeintä on tämä: Jumalan luo saa tulla keskeneräisenä.

Siksi nämä kaksi numeroa tuntuvat nyt yllättävän sopivilta.

29 – palvele, rakenna, kanna vastuuta ja katso tulevaisuuteen.
73 – kysy, etsi, uskalla epäillä ja tule Jumalan lähelle.

Jos nämä ajatukset tuntuvat omilta, löydät minut äänestyslipukkeesta kahdella numerolla:

Kirkkovaltuusto 29.

Seurakuntaneuvosto 73.

Ja ehkä numerot on hyvä muistaa. Mutta vielä tärkeämpää on muistaa, miksi äänestämme. Että seurakunta olisi paikka, jossa ovi on auki, valot päällä ja jokaiselle löytyy tuoli. Myös sille, joka vasta etsii paikkaansa.

Ari Puroaho
Ehdolla Korson seurakunnan seurakuntavaaleissa
Tulkaa kaikki -ehdokaslista

Lue blogi ”Väärällä listalla - vai silitkin juuri oikassa paikassa?
Lue blogi ”Kommunisti, Maalaisliittolainen ja minä saunassa.”
Kommentoi, klikkaa tästä ja jätä ajatuksesi.
Tutustu minuun enemmän.