JOS ET ÄÄNESTÄ SEURAKUNTAVAALISSA, KUKA PÄÄTTÄÄ SINUN SEURAKUNNNASTASI?

Seurakuntavaalit eivät ehkä näy katukuvassa eivätkä hallitse uutisotsikoita. Silti niissä päätetään asioista, jotka koskettavat ihmisten arkea, yhteisöllisyyttä, uskoa ja toivoa.

Moni meistä on joskus ajatellut, ettei yhdellä äänellä ole suurta merkitystä.

Mitä hyötyä minun äänestäni on? Muuttuuko mikään, vaikka kävisin äänestämässä? Eivätkö päätökset kuitenkin synny jossakin muualla, ihmisten kesken, joita en tunne?

Ymmärrän ajatuksen.

Mutta kysyn silti: jos jätämme itse käyttämättä mahdollisuuden vaikuttaa, kenelle silloin annamme päätösvallan?

Seurakuntavaalit ovat mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista seurakuntaa rakennamme. Siksi niitä ei pitäisi ohittaa vain siksi, etteivät ne tunnu yhtä suurilta kuin monet muut vaalit.

Seurakunnan tulevaisuus ei ole vain työntekijöiden tai luottamushenkilöiden asia. Se kuuluu meille kaikille.

Päätökset näkyvät ihmisten arjessa

Seurakunta on paljon enemmän kuin sunnuntain jumalanpalvelus.

Se voi olla lapsen ensimmäinen kokemus yhteisöstä, nuoren turvallinen kohtaamispaikka, surevan ihmisen tuki tai yksinäisen viikon tärkein keskustelu.
Se voi olla paikka, jossa ihminen löytää uudelleen yhteyden uskoon. Tai paikka, johon hän uskaltaa tulla, vaikka ei olisi varma, uskooko enää.

Mutta tällainen seurakunta ei synny itsestään.

Tarvitaan toimintaa, ihmisiä, aikaa ja yhteisiä voimavaroja. Tarvitaan päätöksiä siitä, mihin keskitytään, mitä kehitetään ja miten seurakunta tavoittaa ihmisiä, jotka eivät vielä ole mukana.
Tarvitaan myös kykyä katsoa tulevaisuuteen.

Miten kohtaamme nuoret, jotka etsivät paikkaansa maailmassa? Miten huolehdimme ikääntyvistä? Miten torjumme yksinäisyyttä? Miten pidämme seurakunnan ovet avoimina myös niille, joille kirkko on vieras tai joiden suhde uskoon on keskeneräinen?

Nämä eivät ole vain juhlapuheiden kysymyksiä. Ne ovat kysymyksiä siitä, millaisia valintoja seurakunnassa tehdään.

Ja juuri siksi luottamushenkilöillä on merkitystä.

Millaisen seurakunnan haluamme rakentaa?

Minä haluan olla rakentamassa Korson seurakuntaa, jossa yhteisöllisyys ei jää kauniiksi sanaksi.
Haluan seurakunnan, jossa ihminen huomataan. Jossa yksinäiselle löytyy seuraa ja jossa sukupolvet oivat kohdata. Jossa uskoa saa elää todeksi, mutta myös etsiä ja kysellä.
Haluan seurakunnan, joka ei sulkeudu sisäänpäin vaan etsii aktiivisesti yhteyttä ympäröivään yhteisöön.
Ja haluan seurakunnan, joka kantaa vastuuta tulevaisuudestaan.

Tämä ei tarkoita, että kaikki ongelmat voitaisiin ratkaista tai että kaikista asioista pitäisi olla samaa mieltä. Se tarkoittaa halua tehdä työtä yhteisen hyvän eteen ja kykyä nähdä oman mielipiteen ulkopuolelle.

Olen yrittäjänä oppinut, että hyvä ajatus ei vielä riitä. Tarvitaan tavoitteita, päätöksiä ja tekoja. Tarvitaan myös kykyä kuunnella ihmisiä ja muuttaa suunnitelmia, kun huomataan, että jokin ei toimi.

Sama pätee seurakunnan kehittämiseen.

Arvot näkyvät lopulta siinä, mitä teemme – eivät vain siinä, mitä sanomme.

Äänestäminen on pieni teko, jolla on merkitystä

Demokratia ei tarkoita sitä, että jokainen saa aina tahtonsa läpi. Se tarkoittaa mahdollisuutta osallistua yhteisten asioiden päättämiseen.

Seurakuntavaaleissa jokainen ääni on osa tätä mahdollisuutta.

Äänestämällä voit tukea ihmistä, jonka arvot tuntuvat omilta. Voit vaikuttaa siihen, millaisia ajatuksia päätöksenteossa kuullaan ja millaista suuntaa seurakunnalle rakennetaan.
Äänestämättä jättäminenkin on mahdollista. Mutta silloin luovut omasta mahdollisuudestasi vaikuttaa siihen, ketkä tekevät päätöksiä puolestasi.

Siksi toivon, että mahdollisimman moni käy äänestämässä.

Ei siksi, että minä tarvitsisin ääniäni varten perusteluja, vaan siksi, että seurakunta tarvitsee ihmisiä, jotka välittävät sen tulevaisuudesta.

Miksi juuri minä olen ehdolla?

Olen lähtenyt ehdolle, koska uskon seurakunnan merkitykseen ihmisten elämässä.

Minulle seurakunta ei ole vain organisaatio tai joukko rakennuksia. Se on mahdollisuus yhteyteen, toivoon ja lähimmäisenrakkauteen. Se on yhteisö, jonka pitäisi olla läsnä myös silloin, kun elämä ei suju suunnitelmien mukaan.

Haluan tuoda päätöksentekoon yrittäjän näkökulmaa, kiinnostusta yhteisöllisyyden kehittämiseen ja halua saada hyvät ajatukset muuttumaan käytännön teoiksi.

Olen ehdolla Tulkaa kaikki -listalla, koska haluan edistää seurakuntaa, jossa erilaiset ihmiset voivat kohdata ja jossa jokaiselle on tilaa etsiä omaa paikkaansa.

En lupaa valmiita vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Lupaan kuitenkin pitää tärkeänä sitä, että ihmisiä kuunnellaan ja että seurakunnan tulevaisuutta rakennetaan yhdessä.

Nyt on sinun vuorosi

Seurakuntavaalien varsinainen vaalipäivä on 15.11. klo 11-20. Äänestämässä voit käydä Korson seurakuntakeskuksen kirkkosali II, Merikotkantie 4 Vantaa.

Toivon, että käytät äänioikeuttasi. Keskustele läheistesi kanssa, tutustu ehdokkaisiin ja valitse ihminen, jonka ajattelet vievän seurakuntaa oikeaan suuntaan.

Jos ajatukseni yhteisöllisestä, avoimesta ja tulevaisuuteen katsovasta seurakunnasta tuntuvat omilta, löydät minut äänestyslipukkeesta näillä numeroilla:

29 – kirkkovaltuusto.

73 – seurakuntaneuvosto.

Mutta tärkeintä ei ole se, kenelle äänesi annat. Tärkeintä on, ettet ajattele, ettei äänelläsi ole merkitystä.

Sillä seurakunta ei ole vain se, mitä se tänään on. Seurakunta on myös se, millaiseksi me päätämme sen yhdessä rakentaa.

Nähdään äänestyspaikalla!

Ari Puroaho
Tulkaa kaikki -ehdokas, Korso

Lue suositun blokisarjan kaikki osat!
Osa 1: VÄÄRÄLLÄ LISTALLA – VAI SITTENKIN JUURI OIKEASSA PAIKASSA?
Osa 2: KOMMUNISTI, MAALAISLIITTOLAINEN JA MINÄ SAUNASSA
Osa 3: VAALINUMERONI EIVÄT OLE VAIN NUMEROITA - MITÄ 29 JA 73 KERTOVAT?
Osa 4: OVI ON AUKI. MUTTA ONKO KIRKOSSA PAIKKAA MINULLE?
Osa 5: PITÄÄKÖ KIRKOSSA AJATELLA SAMALLA TAVALLA, JOTTA SAA KUULUA JOUKKOON?

Herättikö blogit ihastusta tai vihastusta? Kommentoi.

Tutustu seurakuntavaaliohjelmaani tästä.

Tämän blogitekstin kuvituskuva on tehty tekoälyllä. Kuvan promtti on Ari Puroaho kirjoittama.